Puhelimeni soittoääni on todellakin kuuluva ”Saksofoni”. Eräänä syksyisenä päivänä se hälytti muutaman kerran. Ja sitten jo oikein vaativasti ja kovaäänisesti. – Puhelun päättyessä olin sopinut erittäin mielenkiintoisen tapaamisen – tuolloin vielä tulevan – asiakkaamme kanssa.
Japaniin suuntautuvien työmatkojensa tuomisina hänellä oli upea kimono; lahja merkittävältä yhteistyökumppanilta. Kimonoa oli täällä Suomessa soviteltu kodin sisustuksen kaunistuksesikin, mutta kaikesta huolimatta kimonolle ei oikein löytynyt sopivaa käyttötarkoitusta.
Toinen käyttämätön upeus oli nypityistä nahoista mittatilauksena valmistettu minkkiturkki. Sekin oli aikansa palveltuaan jäänyt käyttämättömänä odottamaan uutta tulemista.
Tapaamisemme seurauksena uurastimme, turhauduimme ja pähkäilimme näiden upeiden materiaalien yhdistämisessä. – Perhosia vatsassa eikä vain kimonon selässä!
Kimonon kaava on sinänsä varsin yksinkertainen ja materiaali poimuttuu kantajansa päällä kauniisti. On siis hyväksyttävää, että istuvuus on toinen kuin ns länsimaisissa vaatteissa. Minkki paksumpana ja jäykempänä materiaalina laskeutuu täysin toisella tavalla kuin kimonon materiaali.
Saimme kuin saimmekin nämä kaksi toisistaan poikkeavaa materiaalia toimimaan yhdessä. Muutaman käyttökerran jälkeen minkkivuori mukatuu, pehmenee ja laskeutuu melkein samalla tavalla kuin kimono. Käytössähän turkiksen hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esille.
Asun täydennykseksi valmistuu vielä lakki, johon käytetään turkista jäänyt materiaali ja värisävyyn täydellisesti sopiva poromokka. Olipa rouva löytänyt vielä käsineetkin samaa erikoista sävyä.
Nähtäväksi jää, missä ympyröissä kimonoon kietoutunut kaunotar tullaan näkemään…
Valkeaa joulua odotellessa
Liisa